Lätäseno

Olin Norjan reissun jälkeen yhden yön mökillä Pallaksella, jossa sain saunoa ja pestä kamppeet valmiiksi seuraavaa reissua varten. Siitä siirryttin autolla Kalkkoaivin tien päähän, josta matka jatkui polkupyörillä. Kalkkoaivin tie on niin huonossa kunnossa, että henkilöautolla ei perille pääse. Edessä siis huonoa tietä vajaa 26km ja siitä vielä 11km pientä polkua Pinniskoskelle. Jeren kans ajettiin (lue: talutettiin) perille asti, mutta vanhempi osasto taittoi loppumatkan jalkaisin. Hieman kovempi rykäisy siis kuin edellisviikon 6km..

Lähtökuopissa. Jälleen keli suosi.

Porot nautti lähes sääskettömästä kelistä tunturissa.

Joitakin hikikarpaloita vuodatettiin kun ajettiin ja talutettiin ylämäki toisensa jälkeen..

Tässä taukopaikalla, hieman ennen Kalkkoaivin autiotupaa, piilotin kameran syvälle rinkkaan vesisateen pelossa..

 Loppumatkan taitoimme tihkusateessa. Tarkoitus oli tehdä leiri joen toiselle puolelle, mutta puskakanoottimme oli talven aikana saanut siipensä sen verran pahasti, että jouduimme pystyttämään väliaikaisen leirin ja tuumailemaan tilannetta yön yli..

Surullinen näky..

Eikun töihin.

Sopiva parrun pätkä ja jekkulankaa.. Alapuolelle tuli vielä samanlainen tukilankku.

Tiivistys hoidettiin hopiateipillä. Uskomatonta kyllä, ei vuotanut yhtään!

Ruokakalat saatiin joka päivä, mutta kovin oli yksipuolinen lihan väri. Lohta ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu.

Jälkiruokavärkkiä.

Vaapuntekijä toimessaan.

Slurps!

Kyllä näissä maisemissa kelpaa soutaa!

Paluumatkalla jäi kuvat ottamatta, koska kamera oli taas syvällä rinkan uumenissa vesisadetta paossa..
Aivan loistava oli kesälomareissu! Kiitokset molemmilla reissuilla mukana olleille!

Lahpojohka

Onpa täällä ollut hiljaista.. :) Kesä mennä hurahti ja syksy kolkuttelee ovelle. Kesäloman toiseksi viimeistä iltaa viettelen ja sain viimeinkin lomakuvat perkattua. Vaikka lappi on ollut aina lähellä sydäntä ja reissuja sinne on tullut tehtyä, niin rehelliset kalareissut on jääneet tekemättä erinäisistä syistä. Nyt sain mahdollisuuden viettää kaksi viikkoa peräkkäin, toki välillä maisemaa vaihtaen, pohjoisen kirkkaiden vesien äärellä ja voin sanoa, että se jos mikä on lomaa!! Ensimmäinen viikko vierähti Norjan puolella Lahpojohka nimisellä joella.

Tavarat rinkkaan ja menoksi.

Reitti oli erittäin helppokulkuista mönkijäuraa lähes koko matkan.

Vaikka matka oli lyhyt, oli tauko silti paikallaan, sillä olimmehan lomalla!

Vaikka loppumatkasta ei enää uraa ollutkaan, oli kulku silti kohtuu helppoa.. :)

Tämän linnun kans tein tuttavuutta useammankin kerran leirissä ollessa. Alkuun harmittelin, kun en ottanut pitempää putkea mukaan, mutta tulipahan vaihtelua lintukuviin kun ei oo niin tiukat rajaukset.

Kyllä kelpasi olla kun oli oma biitsi ja kelit suosi.

Kävimme lorkkimassa myös läheisellä tunturijärvellä..

..eikä turhaan!

Jotku sai muutakin ku ahvenia... :)

Leiri purettu. Osalla alkaa kotimatka, jollakin siirtymä seuraavalle joelle..

Ailakan reissu

Kävimmä poikain kans pilkkireissulla Ailakkajärvellä. Loistava reissu! Kiitokset siitä osallistuneille!

Alla reissu kuvina.

Tästä se alkoi.

Tähän loppui pikitien nieleminen. Kamppeet kasaan ja tunturia kohti.

Matka ylöspäin alkaa.

Välillä joutu "vetoporot" vaihtaan haarakäynnille.

Ja Filmeri oottaa sormi liipasimella jos lipsahtais.. ;)

Matka käy kohti kuvan oikeassa laidassa olevaa matalinta kohtaa...

...josta määränpää jo näkyikin.

Tämä näky autiotuvassa toi pienen lisämausteen reissuun. Kamina oli viety pois paloturvallisuussyistä. Ilmeisesti hormi oli tullut aikansa päähän ja uutta odotellessa varmistettiin, että sille olisi vielä paikka mihin laittaa..

Pääsimme seuraamaan myös paikallisten elinkeinoa kun poromies paimensi karjaansa tunturissa.

Yksinkertainen on kaunista!

Korpelan isomus heti eka iltana. Jäi reissun suurimmaksi, mutta ei toki ainoaksi. Kirkkaan veen kalaa oli tuua kotiväelle asti..

Täällä sielu ja keho lepää!

Toiset ne pitää tyylistään kiinni myös erämaassa.. :)

Paluumatkalla tunturista upeat maisemat, jotka menomatkalla jäi selän taakse. Tuolla järven rannassa oli auto oottamassa.

Menomatka oli jatkuvaa ylämäkeä ja vastaavasti paluumatka alamäkeä. Korkeuseroa autolta mökille oli noin 200m.

Tunturi jäi taakse ja viimeiset kymmnet metrit autolle.

Kesää kohti

Lumet ja jäät on menneen talven lumia.. Viime viikonloppuna tulva nosti veden pelloille ja tarjosi hyvät apajat lintukuvauksesta kiinnostuneelle. Pettymyksekseni ei muuttolinnut vielä oikeen sankoin joukoin täällä asti olleet. Lähinnä lokkeja ja joitakin kurkia, joutsenia ja töyhtöhyyppiä. Sorsalinnut pystyi kahden käden sormin laskemaan. Tässä viikonlopun satoa.